 |
| Kirjaprässi |
Palautuspisteessä kirjaston henkilökunta arvioi kunkin vaurioita kärsineen kirjan kohdalla, kannattaako teosta lähettää korjattavaksi vai onko kirja poistettava kokoelmista. Henkilökunta arvioi myös, onko vahinko sellainen, jonka kyseisen kirjan
lainannut henkilö joutuu korvaamaan joko uudella kirjalla
tai rahallisella korvauksella (ks. käyttösäännöt).
Kirjojen korjauspisteessä pääkirjastolla Liisa on työskennellyt jo 13 vuotta kirjojen ”lääkärinä”. Hänen käsiinsä lähetetään ns. vaikeimmat tapaukset sekä pääkirjaston eri osastoilta että lähikirjastoista. Työssä vaaditaankin monenlaisia taitoja.
Kuvakirjan sivun korjaaminen on helpoimmasta päästä silloin kun kaikki sivun palaset ovat tallessa. Tietenkään ei korjattu sivu ole ihan niin kaunis kuin ehjä sivu, mutta aikamoisia ihmeitä Liisa saa aikaan.
Liimasidotusta, haljenneesta kirjasta hän repii sivut irti yksi kerrallaan, rapsuttaa sitten korjausveitsellä entisen liiman sivujen reunoista pois ja kokoaa kirjan sitten tarkasti uudeksi paketiksi. Siinä ei mikään sivu saa työntyä toisten ohi, vaan jokaisen on oltava samassa rivissä kaikilta reunoiltaan (tämän "paketintekotaidon" Liisa kertoo tulevan vain kokemuksen myötä). Sitten hän sivelee uutta liimaa kirjan selkämykseen, asettelee sivupaketin taiten kirjan kansien sisään ja lopuksi painon alle kuivumaan muutamaksi vuorokaudeksi.
Kirjan rikkoutuneiden kulmien korjaaminen on eräs haastavimpia töitä. Liisa tekee jonkin poistetun kirjan kannesta uuden kulman siten, että sekä korjattavan kirjan kanteen että uuteen kulmaan tulee toisiinsa tarttuvat lovet. Sitten loveuksiin liimaa ja kirja painon alle kuivumaan. Muutaman päivän kuluttua Liisa päällystää nurkan kirjan sävyyn sopivalla paperilla ja muovittaa sitten vielä kannen kulutusta ja likaa kestäväksi.
Herkkuja napostelleiden lukijoiden aikaansaannoksia kirjojen parantaja Liisa puhdistaa harjaten sivujen välit, jotta kirja tulisi taas luettavaan kuntoon. Eikä suklaa aina lähde harjallakaan!
 |
| Giljotiini |
Joskus kirjan huonokuntoisuus on vain sitä, että sivujen reunat ovat ahkeran luennan seurauksena likaantuneet. Jos kirja on pehmeäkantinen pokkari, Liisa leikkaa isolla leikkurilla sivujen reunasta pois pari millimetriä. Kovakantisten kirjojen kohdalla se ei onnistu tai sitten menisivät kannetkin säpäleiksi.
Laulukirjoja kustannetaan kierreselkäisinä. Ahkerassa käytössä eivät kansilehdet eivätkä sivut kestäkään vaan alkavat irtoilemaan kierteestä. Silloin Liisa irrottaa kierrelangan kokonaan pois ja ompelee sivut rei’istään kiinni toisiinsa. Kansilehdet hän kiinnittää kirjaan kangasliuskan, liiman ja tarranauhan avulla viimeistellen työn kirjanmuovilla kestämään taas kulutusta ja tahriintumista. Toisinaan kirjan "sairaus" voi olla vain sitkeä tahra kannessa. Sellainen tahra poistetaan vahvalla aineella, jossa valitettavasti on myös vahva haju.
Liisa kertookin, että kirjojen korjaajan työn ikävimpiä puolia ovat kirjapöly, liimapöly ja voimakkaiden aineiden hajut. Myös kädet joutuvat kovalle koetukselle esim. sivujen repimisessä. Työ on yksinäistä istumatyötä ja vaatii kärsivällisyyttä, tarkkuutta, huolellisuutta sekä hyviä kädentaitoja.
Kirjojen korjaamista Liisa on opiskellut kursseilla. Lisäksi seikkaperäisiä korjausohjeita löytyy useista kirjastostakin saatavilla olevista teoksista.
Työ tuottaa Liisan mukaan iloa silloin, kun kirjapotilaat lähtevät kunnostettuina takaisin lukijoiden iloksi tai kun hän saa tehtyä oikein vaativan korjaustyön onnistuneesti. Silloin kirja on taas kirja!
Pirre
