Veeran koulukirjastosta verkkokirjaston saloihin

kuva: www.mcphee.com

Kirjasto on tullut minulle viime vuosina tutuksi niin asiakkaana, työntekijänä kuin alan opiskelijanakin. Opiskeluiden kautta kirjaston elämästä saa valitettavan ohuen kuvan. Teoriatieto tiedonhausta, kokoelmatyöstä tai kirjastohistoriasta on toki tarpeellista, mutta niiden kautta ei välity se monipuolinen käytännön työ, jota kirjastoissa tehdään. Se, mitä tapahtuu tiedonhaku- ja lainaustiskin toisella puolella ja kirjaston työhuoneissa jää usein hämäräksi myös kirjaston käyttäjille. Itse olen kuullut muun muassa seuraavanlaisia kommentteja (ihmettelevän äänensävyn ja kulmien kohautuksen säestämänä), kun olen kertonut, mitä opiskelen:

­

-Pitääkö sinne kirjastoalallekin opiskella, ja ihan yliopistossako? Enpä olisi uskonut.

-Lainausta ja palautustako siellä opetellaan vai mitä? Hoitihan se Veerakin aikoinaan kansakoulun kirjastoa opettajan työn ohessa, ilman mitään koulutusta.

-Mitä siellä kirjastossa oikeastaan edes tehdään, siis muutakin kuin lainausta ja palautusta?

No, tässä vaiheessa en yleensä keksi mitään nasevaa vastalausetta tai tarpeeksi selkeää tiivistystä siitä, mitä kaikkea täällä kirjastossa tehdään, joten tyydyn pahan mielen välttämiseksi peittämään hampaiden kiristelyn vienon hymyn taakse ja sopertamaan jotain ympäripyöreää. Täytynee pähkäillä sopivaa sanottavaa vastaisuuden varalle. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Sen voin ainakin sanoa, että opettaja-Veeran koulukirjaston ajoista ollaan kuljettu aivan erilaiseen kirjastomaailmaan, niin alan koulutuksen kuin käytännön työnkin suhteen. Ehkä kirjastollakin olisi kuvatunlaisiin ihmettelyihin vastaamiseksi syytä tuoda itseään ja toimintaansa paremmin esiin ja kertoa, mitä kaikkea täällä oikeastaan tehdään. Esimerkiksi tämä blogi tarjoaa oivan areenan kirjastotyön eri puolien valottamiseen.

Uuden verkkokirjaston rakentaminen on pitänyt kirjaston www-ryhmää kiireisenä koko kevättalven ajan (tarina kertoo, että unissakin rakennustyön kohde on vilahdellut) eikä työ suinkaan lopu siihen, kun verkkokirjasto avataan. Tavoitteena on, että sivuja päivitetään tiuhaan ja verkkokirjastossa kävijöiden iloksi olisi uutta ja ajankohtaista sisältöä. Ja voivatpa kävijät itsekin vinkata omia suosikkiteoksiaan muille.

Toukokuussa asiakkaiden käytössä on verkkokirjasto, jollaista ei Suomessa muilla kirjastoilla ole. Uudistus entiseen nähden on huomattava. Itse hyppäsin projektiin mukaan melkein samalla hetkellä kuin varsinaista sivustoa päästiin rakentamaan. Opintoihin kuuluvan harjoittelun suorittaminen verkkokirjaston uudistamisen parissa on tarjonnut mielenkiintoisen näkökulman kirjastotyöhön. Kirjasto on myös entistä enemmän verkossa, joten uuden verkkokirjaston suunnittelussa ja toteuttamisessa mukana oleminen on ainutlaatuinen tilaisuus päästä näkemään kirjastoa tältäkin puolelta.

Annukka

Verkkoja kokemassa

Lapsena en voinut aavistaakaan, että verkko olisi jotain muutakin kuin kalaverkko. Minulle verkko oli isän lahnaverkko tai siikaverkko, joita käytiin aamuisin kokemassa isän kanssa. Soudettiin sinisellä veneellä järvelle. Minä soudin ja huopasin ja isä istui perässä ja nosti verkkoja. Muistan yhdenkin kesäaamun, jolloin saatiin varsinainen Pietarin kalansaalis. Verkot olivat täynnä lahnoja ja siikoja. Muistan sen ylpeyden tunteen, kun juoksin äidille kertomaan kalansaaliista, enkä voinut ymmärtää äidin voivottelua, että mihin ihmeeseen me joudumme näiden kalojen kanssa.

Nyt verkkoja koetaan muullakin tavalla. Nykyisin verkko on internet ja kirjastoonkin on tulossa verkkokirjasto, jolla kalojen sijaan aiomme pyydystää asiakkaita. Verkkokirjastosta tulee syötti, joka on niin houkutteleva, etteivät asiakkaat voi vastustaa sitä.

Olen seurannut verkkokirjaston toteutuksen etenemistä jännityksellä, sillä otimme rohkean askeleen ja valitsimme ensimmäisinä Suomessa verkkokirjastoksi CSLibraryn. Ulkoasu näyttää ainakin raikkaalta ja houkuttelevalta. Sisällöntuotanto on käynnissä. Rajapintoja testataan, jotta haku saadaan toimimaan. Nyt ei auta muuta kuin odottaa. Odottaa ensin, että kaikki saadaan valmiiksi ja sitten sitä, minkälainen on vastaanotto.

Marja T-S