Stand up! – Saa nauraa!

Olen ollut intohimoinen stand up –esitysten katsoja. Ensimmäiset keikat näin Kuopiossa ravintola Pannuhuoneella joskus 2000-luvun alkupuolella. Viikkosavo-lehti perusti
VS-klubin yhteistyössä kyseisen ravintolan kanssa. Kerran kuussa oli sopiva rytmi nauraa vatsalihaksensa kipeiksi, muistamatta jälkeenpäin kuin pätkiä siitä mille kaikelle tuli hekoteltua.

Ajan myötä saatiin jo pari iltaa kestävä festivaali Hämeenlinnan Tomaatteja! Tomaatteja! –festarin tyyliin kesäkuun alkupuolelle. Kuopion festivaali erottui omanlaisekseen nimellä Kuopion Komediafestivaali, ja esitykset levisivät useampaan ravintolaan. Kesä Kuopiossa aloitetaan siis nauraen: ”Kuopio repee!”. Keskustan monissa ravintoloissa raikuu iltamyöhään nauru ja aplodit, kun ihmiset kokoontuvat seuraamaan stand up -esityksiä. Nauramisen hyvää tekevää ilosanomaa jaetaan nyt myös lapsille; kyseiseen festivaaliin sisältyy Kikatuslauantai.

Myös talvisin naurukomiikasta on voinut nauttia Kuopion ravintoloissa.
’Arvokkaammin’ on voinut nauraa, kun esityksiä on ollut myös kaupunginteatterilla tai musiikkikeskuksella. Oma innostukseni on runsastuneen tarjonnan myötä laantunut, mutta aina Komediafestivaalin ohjelmistosta on valittava ne mieluisimmat.

Wikipedian mukaan: Stand up -komiikka on eräs huumorin laji. Stand up -komiikan perusidea on, että kuka tahansa voi "nousta lavalle" kertomaan vitsejä. Kuitenkin
Stand up -komiikkaa pidetään erittäin vaativana esiintymisen muotona.

Teatteri-lehden 2/2010 artikkelissa Toni Jyvälä, itsekin stand up –koomikko, kirjoittaa: ”Stand-up –koomikko ei esitä monologia, vaan on dialogissa yleisön kanssa. Koomikko haluaa yleisön reagoivan, jotta hän voi reagoida tähän reaktioon.
Stand up -esitys elää hetkessä.”

Luin joskus jostain (lähdettä en muista), mikä ero on teatteri- ja stand up –esityksen välillä: Jos näyttelijä teatteriesityksen aikana reagoi katsojan kännykän soimiseen, näytelmän lumo haihtuu. Jos taas koomikko ei reagoi katsojan kännykkä-ääneen,
stand up –esityksen lumo haihtuu.

Huonojakin stand up -esityksiä olen nähnyt; koomikko kertoo juttunsa huutamalla,
ei osaa pitää taukoja, jotta yleisö ehtii nauramaan/tajuamaan vitsin, on liian päissään,
ei tajua lopettaa vaikka juttunsa eivät enää naurata kuin ehkä koomikon sukulaisia.

Mieluisimmat koomikot minun makuuni ovat olleet ’nauramisjärjestyksessä’:
André Wickström, Teemu Vesterinen, Jaakko Saariluoma ja JP kangas.
JP Kangas osaa parhaiten tauotukset, vaikka juttunsa ovatkin välillä tosi roiseja. Vesterinen lopetti tänä vuonna kymmenen vuoden urakkansa, mutta ainahan tulee uusia uskalikkoja. Myös hyviä naiskoomikoiden esityksiä olen seurannut, vaikka
Krisse Salmista olenkin nähnyt vain telkussa.

Elämä on ikävää ilman naurua. Stand up! – Saa nauraa!


Pirre