Kirja on kiertolainen

Oletkos lukijana koskaan ajatellut, mikä on kirjan koti?

Tuumailuni mukaan kirja on ensi alkuun sen kirjoittajan päässä ja sydämessä.  - Arvelen, että myös tietokirjojen kirjoittamiseen tarvitaan sydäntä; halua jakaa tarpeellista tietoa toisille ihmisille.

Kirjan käsikirjoituksen valmistuttua kustantaja painattaa sen kirjapainossa joko Suomessa tai ulkomailla. Kirjan kustantajan toive arvatenkin on, että painetut kirjat mahdollisimman pian siirtyvät kustantajan varastosta kirjakauppaan ja sitä kautta ostajan kotiin. 

Kirjastot tekevät tilaukset usein jo kustantajien listoilta, jopa useita kuukausia ennen kirjan ilmestymistä.  Niinpä kirjasta voi tehdä halutessaan itselleen varauksen, kun siitä on vasta alustava tieto kirjaston aineistotietokannassa. Esimerkkinä tällä hetkellä Håkan Nesserin ”Kokonaan toinen juttu”: kirja on tilattu kirjastoomme jo 2.12.2011, arvioitu ilmestymisaika on 15.6.2012 ja varauksia on jo 37 kappaletta. Ilmestysajat voivat toki muuttua, siirtyä jopa seuraavalle vuodelle.
Näin kävi Hannu-Pekka Björkmanin teokselle
”Kadonneet askeleet: matkoja aikaan ja taiteeseen”; sen piti ilmestyä jo vuonna 2010, mutta ilmestyi vasta v. 2011.

Kirjaston kirja saa kotiin hankittua teosta enemmän ’vaatetusta’: se varustetaan tarralla ja muovitetaan kulutusta kestämään. Tarran viivakoodi yksilöi kunkin niteen vähän samaan tapaan kuin ihmisellä on henkilötunnus. Samaa kirjaa voi olla 40 kappaletta, mutta kukin kirja voi olla lainassa vain yhdellä tietyllä asiakkaalla.

Kun kirja kirjastosta lainataan, se ’muuttaa’ lukijan kotiin. Siellä se voi vain käväistä, esimerkkinä pikalaina, jonka laina-aika on viikko, eikä sitä voi varata eikä sen laina-aikaa jatkaa uusimalla. Tai sitten teos viipyy lukijan kotona 4 viikkoa tai enemmän, jos laina-aikaa jatketaan. Matkaoppaat taitavat eniten myös reissata, kun niitä otetaan mukaan matkakohteeseen. Ja onhan hyvä kirja junamatkalla oiva ’matkakumppani’, vai mitä!

Lainakirja pitää aikanaan palauttaa takaisin kirjastoon. Se hyllytetään ”tänään palautetut” –hyllyyn tai varattujen kirjojen hyllyyn ja myöhemmin omalle hyllypaikalleen. Kirjalla on periaatteessa yksi paikka kirjaston hyllyssä: se määräytyy kirjan luokan mukaan ja ns. pääsanan mukaan.  Pääsana on meidän kirjaston työntekijöiden (tarpeellista) ammattislangia, ja tarkoittaa minkä mukaan kirja aakkostetaan hyllyyn. Useimmiten se on kirjan kirjoittajan suku- ja etunimi. Tietokirjoilla on usein monta kirjoittajaa; jos heitä on vain kolme, kirjan pääsana on ensimmäisenä mainittu kirjoittaja. Jos kirjoittajia on enemmän kuin kolme, kirjan pääsanaksi tulee kirjan nimen ensimmäinen sana. Se voi olla jopa sana ”Ja” - esimerkkinä: ”Ja he elivät onnellisina..: uusia loppuja vanhoille saduille”.  Näin tehdään myös toimitettujen kirjojen kohdalla.

Kirjaston kirja kiertää joko ahkerasti tai laiskemmin ihmisten kotien ja kirjaston väliä. Se saattaa käydä välillä korjattavana ja palata taas kiertoon. Lopulta kirjan kunto voi olla niin huono tai kirjan sisältämä tieto vanhentunutta, että se poistetaan kirjaston kokoelmista.  Se saatetaan laittaa poistokirjamyyntiin, jolloin se saa ’viimeiseksi kodikseen’ ostajan kirjahyllyn. Voipa poistokirja päätyä toiseen maahan, kun matkaaja jättää matkalukemisensa esimerkiksi hotelliin.

Paljon poistokirjoja päätyy myös valtakunnallisen Varastokirjaston 73 kilometrin mittaisille hyllyille. Sieltä ne voivat kaukolainauksen kautta vielä useastikin päätyä lukijoiden käsiin.


Pirre